Jargon leviää, vaikka emme haluaisi
Työnohjaajien oman OSVIITTA-lehden melko tuoreessa numerossa 2/2025 on artikkeli "Työnohjaaja, pilko jargonkupla". Se perustuu Laura Niemen kirjaan Työelämän tyhjänpuhujat - Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan (2024).
Kuten Milla Holmberg artikkelinsa aloittaa, kieli on keskeinen ajattelun ja vuorovaikutuksen väline. Se on keino jakaa tietoa, ilmaista tunteita ja vaikuttaa ympäristöön. Sanoilla luodaan merkityksiä, ohjataan ajattelua ja tuotetaan oivalluksia. Sanat myös muokkaavat tapaamme hahmottaa maailmaa. Ne kertovat, keitä me olemme, mistä tulemme ja miten näemme itsemme suhteessa toisiin. Sananvalintamme voivat lohduttaa, rohkaista tai vahvistaa yhteyttä toisiin, mutta myös luoda ristiriitoja.
Artikkeli herätti minussa kiinnostuksen saada tuo kirja käsiini ja lukea se.
Muistan, miten työnohjaajaksi kouluttautuessani tunsin alemmuutta, kun en osannut työnohjauksen kieltä, jossa muut tuntuivat olevan jo varsin harjaantuneita. Monet osasivat "sanoittaa" ajatuksensa ja "makustelivat" niitä. Koulutuksen edetessä opin tuota kieltä - työnohjaajien ammattijargonia - mikä helpotti keskustelua kouluttajien ja muiden opiskelijoiden kanssa. Tuo kokemus alemmuudesta kuitenkin muistuttaa minua siitä, että työnohjaajana pyrin käyttämään kieltä, minkä asiakkaat ymmärtävät ja mistä heidän on mahdollista hyötyä.
Laura Niemi pohtii, kuinka asiantuntijatehtävät ovat korvanneet tuottavan työn ja kielestä on tullut paitsi työnteon väline myös sen koko sisältö ja tulos, jota toiset arvioivat. Tällaisessa ympäristössä tavallisten sanojen käyttö voi tuntua riskaabelilta: Paljastavatko ne, että osaamiseni on jäänyt ajastaan jälkeen tai että minulla ei ole uniikkeja näkemyksiä, joista kannattaisi maksaa?
Jarrumiehen ajatuksia
Kaarinan Piikkiössä sijaitsevan Kavantolan tilan mailla ystäväni Pasi Vesterinen - westarit.fi - tarjoaa zip line -elämyksiä. Vaijeriliuku on viritetty kulkemaan kauniin lammen yli. Liuku kestää runsaan puoli minuuttia. Elämyksen toteuttamiseen tarvitaan henkilökuntaa vähintään kaksi: toinen lähettää liukujan matkaan ja toinen ottaa hänet vastaan huolehtien oikein ajoitetusta ja mitoitetusta jarrutuksesta.
Perillä olevalle lavalle saapuvan liukujan vauhtia jarrutetaan köydellä, jonka toinen pää on kiinni ”rissassa”, joka liikkuu vaijerissa. Lähettäjä ja jarruttaja ovat toisiinsa yhteydessä radiopuhelimen avulla.
Eilen sain toimia jarruttajana. Olen toki harjoitellut sitä aiemminkin, mutta aina kokeneen jarruttajan läsnä ollessa. Nyt olin yksin.
Seitsemän hengen ryhmälle tuntui liuku olevan positiivinen elämys; useimmat hyödynsivät tilaisuutensa kolme kertaa.
Joitakin tuntui haittaavan se, että liu’un aikana he joutuivat pyörivään liikkeeseen, jotkut taas tuntuivat hakeneen sitä liu’un aikana.
Kun itse pääsin alkujännityksestä, huomasin pohtivani tarjoamamme elämyksen rakennetta - toki samalla tehtävääni keskittyen. Pohdin minun ja Pasin välistä työnjakoa ja vuorovaikutuksen merkitystä välillämme tapahtuman eri vaiheissa ja sitä miten tuo kaikki näyttäytyy asiakkaille onnistuessaan ja miten se näyttäytyisi heille siinä epäonnistuessamme.
Mitä rehtori voi oppia ruohonleikkurilta?
Keskustelin erään varsin ison yhtenäiskoulun rehtoreiden kanssa työn kuormittavuudesta ja sen fyysisistä ja psyykkisistä vaikutuksista. Omaa kokemustani vertasin Kustavin rantaniityllä käytössäni olevaan vanhaan ruohonleikkuriin.
Kun päästän otteeni sen moottorin pysäytysvivusta, koneen tulisi sammua, mutta näin ei käykään. Vasta jonkun ajan kuluttua ruohonleikkuri hiljenee. Tunnistan itsessäni vastaavan ilmiön: illalla vuoteeseen mentyäni aika ajoin tunnen, miten vaikeaa on saada itsensä rauhoittumaan sellaiseen mielen ja kehon tilaan, mikä mahdollistaa nukahtamisen. Tämä on omiaan lisäämään stressiä, koska tunnen, miten tärkeää arjen kannalta on edes kohtuullinen yöuni.
Keskustelukumppanini innostuivat tuosta metaforasta.
Yksi heistä muistutti, miten raskasta on koko ruohonleikkuun ajan puristaa moottorin pysäytysvipua. Mitä jos sen sitoisi kiinni - vaikka narunpätkällä - kuitenkin niin, että solmut on taas avattavissa, kun työ on tehty?
Mitä ovat nämä rehtorin narunpätkät ja solmut?
Ruohonleikkuri voi myös sammua ennen kuin työ on valmis, kun bensa - jota polttomoottori käydäkseen tarvitsee - loppuu. Toki yritän pitää huolen siitä, että minulla olisi aina bensaa tankattavaksi tällaisia tilanteita varten. Ruohonleikkurillani on myös taipumus sammua, jos rannan ruoho on päässyt kasvamaan liian pitkäksi.
Liika on liikaa.
- Jyrki Välimäki -
Opettaja opettajan mentorina?
Koska koulujen toimintakulttuurit eroavat toisistaan - tämän päivän Suomessa joskus hyvinkin paljon - työhön ohjaus on äärimmäisen tärkeää opettajan tai ohjaajan aloittaessa uudessa yksikössä.
Tähän tarkoitukseen on kunnissa erilaisia tarkistuslistoja ja mikäli tällaisia yhteisiä ei ole, koulut ovat laatineet omiaan. Työhön ohjaajana toimii joko koulun johdon edustaja tai toinen koulun toimintakulttuurin tunteva kollega.
Rehtorina toimiessani koin, että työhön ohjauksen järjestäminen kunnolla oli äärimmäisen vaikeaa ja se jäi usein toteuttamatta - kunnolla. Mentorina toimiessani olen havainnut, että se on kouluissa edelleen haastavaa. Vaikeinta lienee löytää sille riittävästi aikaa. Niinpä uutta työntekijää rohkaistaan kysymään, kun on kysyttävää. Tätä ohjetta on vaikea noudattaa - varsinkin työuraansa aloittavan työntekijän.
Tiedämme, että valmistuminen opettajaksi tai ohjaajaksi - siis muodollisen pätevyyden saaminen - ei vielä takaa selviytymistä henkilöä itseään tyydyttävällä tavalla koulun arjesta. Nuorella opettajalla tai ohjaajalla tulisi olla mahdollisuus saada kokeneen ammattilaisen tukea.
Tuen tarve voi toisaalta ilmetä opettajan tai ohjaajan työuran myöhemmissäkin vaiheissa.
Osallistuin äskettäin Uudessakaupungissa keskustelutilaisuuteen, jossa kahdeksantoista opettajan vieraana oli kirjailija Minna Rytisalo, joka yhdessä toisen opettaja-kirjailijan, turkulaisen Tommi Kinnusen, kanssa oli kirjoittanut Huokauksia luokasta -kirjan. Se koostuu noin vuoden aikana käydystä kirjeenvaihdosta, jossa päällimmäisenä aiheena on suomalaisen koululaitoksen nykytila.
Sivu 1 / 10