Ryhmämentorointi
Ryhmämentorointi on ryhmässä tapahtuvaa mentorointia.
Tarjoamme tätä mahdollisuutta kunnille ja alueellisille organisaatioille, joiden tehtävänä on vastata oppilaitosjohdon täydennyskoulutustarpeisiin. Ryhmän koko on 5-7 osallistujaa. Mikäli on tarvetta perustaa useampia ryhmiä, ryhmäjako tehdään ennen valmennuksen alkua toteutettavan tarvekartoituksen pohjalta. Ryhmäjaossa voidaan toisaalta asettaa etusijalle alueelliset välimatkat.
Koulutuksessa käsiteltävät teemat ovat kunkin ryhmän toiveiden ja asetettujen tavoitteiden mukaiset.
Koulutuksessa noudatetaan hybridistrategiaa:
Tietyt ryhmän tapaamiset toteutetaan hyödyntäen Teamsiä tai vastaavaa verkkotyökalua - kuitenkaan kasvotusten ”livenä” toteutettavia tapaamisia unohtamatta.
Tapaamisia järjestetään 3-4 viikon välein, yhteensä 10 kertaa. Tapaamiset kestävät kaksi tuntia. Mikäli ryhmän jäsenet asuvat ja toimivat kovin kaukana toisistaan, on mahdollista - ns. live-tapaamisten ollessa kyseessä - yhdistää kaksi kahden tunnin tapaamista samalle päivälle; esimerkiksi klo 10-12, lounastauko ja klo 12.30 tai klo 13.00 alkaen toinen kahden tunnin kokonaisuus.
Pedagoginen vapaus
Erittäin paljon arvostamani entinen kollegani Martti Hellström kirjoitti vuonna 2016 Hellström: Pedagogiikkaa ja koulupolitiikkaa -palstalleen kirjoituksen otsikolla Didaktinen vapaus.
Teema oli tuolloin erityisen ajankohtainen: juuri tuohon aikaan maamme peruskouluissa alettiin asteittain noudattaa opetussuunnitelmia, jotka oli laadittu Opetushallituksen vuonna 2014 kuntiin opetussuunnitelmatyön pohjaksi antamia perusteita noudattaen.
Hellström toteaa: ”Didaktinen vapaus on liikkumatilaa, jonka opettajuus on Suomessa saanut ja ottanut. Sillä on historialliset perusteensa.” Tämän jälkeen hän oppineena miehenä ansiokkaasti kuvaa tuon liikkumatilan historiaa 1800-luvulta lähtien aina 2000-luvulle, josta hän toteaa, etteivät opetussuunnitelman perusteet 2004 - samoin kuin vuoden 2014 - käytä käsitettä didaktinen vapaus. Hellströmin mukaan ”Liikkumatilaa on 90-luvun jälkeen kavennettu opettajilta, kouluilta ja kunnilta. Mutta yhä sitä on, eikä se sillä poistu, että ops ei siitä puhu.”
Rehtorina sain tutustua varsin kattavasti eri Euroopan maiden kouluihin EU:n Erasmus+ -ohjelman sekä sen edeltäjien Sokrates I ja II -ohjelmien ja Life long learning -ohjelman tuella. Havaitsin, että didaktinen vapaus on varsin suomalainen vapauden laji. Opettajan arki on muualla kokemukseni mukaan varsin kontrolloitua, eikä edellä kuvattua liikkumatilaa juuri ole.
Suomen erityiskasvatuksen liitto ry:n opintopäivät Naantalissa 19.-20.3.2022
Minä ja mentorimme William 'Bill' Griffiths saimme osallistua erityisopettajien koulutuspäiviin viikonloppuna pitämällä esityksen 'Johtamisen vaikutuksesta henkilöstön hyvinvointiin'. Oli hienoa esiintyä yli 120:n erityisopettajan innostuneena seuratessa kahden kokeneen rehtorin ajatuksia johtajan ja johtamisen merkityksestä.
Etukäteen jännitin Billin kanssa, saapuuko kukaan esityksen aikaisen alkamisajan vuoksi paikalle!
Meidän rehtorien ilmaan heittämät mielipiteet ja ajatukset saivat yleisön aika-ajoin purskahtamaan nauruunkin. Eräs kuulijoista tokaisi esityksen lomassa 'Miksi minun rehtorini ei toimi näin?', kuten esityksen pitäjät kuvasivat 'empaattisen' rehtorin toimivan.
Vaikka Billin esittämät ajatukset ovat Englannista, englantilaisesta koulujärjestelmästä ja sieltä saaduista vuosikymmenten kokemuksista, sopivat ne kerrassaan loistavasti myös meidän suomalaiseen johtamiskulttuuriimme ja sen kehittämiseen.
Hyvää(n) altistumista odotellessa
Näin Covid 19 -pandemian aikana olemme saaneet totuttautua Suomen kielen sanaan altistuminen, jolla on tässä yhteydessä hyvin negatiivinen kaiku: altistuessaan henkilö on ”vaaran tai uhanalainen” tai ”suojaton jotakin vastaan”. Hän on joutunut koronalle alttiiksi.
Ennen koronaa muistan altis-sanaa käytetyn, kun jollakulla oli taipumusta joutua toisen henkilön tai yleisen mielipiteen tai tietyn aatteen vaikutuksen alaiseksi. ”Hänellä oli rikoksiin altis luonne”, saatoin kuulla.
Toisaalta - alttiudessa on paljon myönteistä.
Altis ihminen on aulis, valmis ja halukas auttamaan, milloin apua tarvitaan. Altis ihminen on taipuvainen ja vastaanottavainen - valmis tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja muuttamaan omia näkemyksiään.
Altis ihminen on uhrautuva ja epäitsekäs.
Korona-ajan koulussa pyritään ennalta ehkäisemään erilaisin järjestelyin altistuminen. Ihmisten väliset fyysiset kontaktit pyritään minimoimaan. Koulun toimintakulttuurista on riisuttu kaikki sellainen, jolla perinteisesti on pyritty rakentamaan ja vahvistamaan yksikön yhteisöllisyyttä ja samalla sen erityisyyttä.
Pohdin mielessäni koronan jälkeistä aikaa kouluissa. Uskon, että sellainen vielä tulee.
Sivu 4 / 9