Läsnä koulun arjessa
Perjantaina helmikuun 19. päivänä sain olla mukana Lokalahden koulun talviliikuntapäivässä. Olin onnistunut myymään LUOKKALÄTKÄn osaksi päivän monipuolista ohjelmaa.
Turussa olen ollut järjestämässä perusopetuksen 1.-3. luokille LUOKKALÄTKÄ-tapahtumaa yhteistyössä Suomen Jääkiekkoliiton ja paikallisten jääurheiluseurojen kanssa vuodesta 2003 aina rehtorin virasta eläköitymiseeni saakka - ja senkin jälkeen. Tapahtuman tarkoitus on osoittaa, ettei jääkiekko ole kovin vaikeaa. Osallistua voi vaikka luistelutaito olisi vielä kovinkin puutteellinen ja jääkiekkomaila kädessä ensimmäistä kertaa. Tapahtumaa varten kerätty varustepankki on nykyään Varissuon jäähallissa, josta saatoin viedä Lokalahdelle lainaksi maalivahdin varusteita ja pelipaidat.
Parasta päivässä oli kuitenkin todeta kuinka innoissaan oppilaat osallistuivat kaikkeen, mitä päivä kokonaisuudessaan heille tarjosi. Opettajat ja ohjaajat olivat täysillä mukana ja laittoivat itsensä likoon. He lukivat hienosti yllättävätkin tilanteet; olivat joustavia ja auttoivat toisiaan. Rehtori johti tapahtumaa esimerkillään. Ottelut saatiin pelatuiksi suunnitellusti, vaikka joukkueiden jäälle saaminen oli meille aikuisille varsin hikistä hommaa - etenkin maalivahtien varustaminen. Tapahtuma toteutettiin kaikilla mausteilla - kuitenkin turvallisesti; tunnelmaa nostattivat rytmikäs musiikki, asiantunteva kenttäkuulutus ja reippaat cheerleaderit. Huolto pelasi: minulle tuotiin grillimakkaraa ja pillimehua nuotiopaikalta, kun näytti siltä, että tiivis ohjelma ei sallinut lounastaukoa.
Turun Sanomien kysely - päiväkodeissa voidaan huonosti
Aamun Turun Sanomien artikkelin otsikko "Päiväkodeissa voidaan huonosti" viittaa lehden tekemän kyselyn tuloksiin. Kyselyyn oli vastannut lehden mukaan yli 300 varhaiskasvatuksen ammattilaista.
Artikkeliin kokonaisuudessaan pääsee tutustumaan tästä.
Kyselyyn vastanneista puolet kertoi esimiehien ottavan tosissaan työntekijöiden uupumisen ja yrittävän tehdä muutoksia työhön uupumisen estämiseksi. Toinen puoli kertoi tilanteen jatkuneen samana ilman esimiehen tukea.
Asia ei välttämättä ole näin - puolet ja puolet - mutta näin sen ovat kyselyyn vastanneet työntekijät kokeneet. Arvatenkaan yksikään esimies ei halua kuulua joukkoon, jossa työntekijöille ei tukea heru. Valitettavasti asiat kuitenkin ovat usein niin kuin miltä ne näyttävät tai kuulostavat. Artikkelissa haastateltua työntekijäjärjestö Talentian työelämäasioiden päällikkö Marjo Varsa toivookin, että suomalaisissa päiväkodeissa löydettäisiin uudenlainen keskustelukulttuuri. Tämä tarkoittaisi käytännössä päiväkodin johdon ja muiden työntekijöiden yhteistä halua tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Mentoroidessani päiväkodin johtoa ja henkilöstöä olen saanut olla todistamassa, että tämä on mahdollista - ilman, että minulla on siihen osaa tai arpaa. Silloinkin - Alf Rehniä lainatakseni - johtaja aina epäonnistuu, mutta se ei ole ongelma.
Kohtaamisia
Kohtaaminen n:o 1
Moffan eli isoisän roolissa vuoroni oli hakea 5-vuotias lapsenlapseni päiväkodista. Tämä vuoro lankeaa minulle häpeällisen harvoin. Syy on minun ja ns. kiireitteni. Saisin toki hakea hänet useamminkin. Päiväkodin pihasta poika oli helppo bongata: hän kun oli tällä kertaa portilla vastassa. Tällaisina päivinä hän on aina erityisvarustautunut ylimääräisellä varusterepulla, johon hän on kerännyt asioita, joilla leikkiä kanssani luonamme. Hakiessamme tuota reppua hain myös mahdollisuutta ilmoittautua päiväkodin henkilökunnan edustajalle, jotta yhdessä voisimme kiittää päivästä.
Päiväkodin rakenteissa on tämä ylellisyys, joka puuttuu peruskoululta: päivittäin tilaisuus niin aamulla kuin iltapäivällä lapsen vanhemman tai isovanhemman ja henkilökunnan edustajan kohdata toisensa kasvotusten. Mm. englantilaisessa koulussa tämä käytäntö on. Se on "reception time" - tapahtumapaikkana koulun portti.
Tällä kertaa tämä kohtaaminen jotenkin epäonnistui. Taas kerran. Ei toki aina. On niin, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Varsin moni meistä on valmis olemaan tuo metsä. Yhtä haluttua ei ole olla tuo metsään huutaja. Mielestäni näissä päiväkodin kohtaamisissa henkilöstön tulisi jaksaa viestiä positiivisuutta joko verbaalisesti tai vaikka hymyillen. Asiakkaan olisi luontevaa vastata siihen samalla mitalla kiittäen ja arvostusta osoittaen.
En halua, että tätä puheenvuoroani tulkitaan nyt väärin. Tämä ei ole mielensäpahoittajan puheenvuoro, eikä tässä ole kyse siitä, että uidessani joku olisi roiskuttanut päälleni vettä.
Tämä on siksi, että tiedän asiakkaan alkavan tarpeettomastikin etsiä vikoja omasta asiakkuudestaan vanhempana, jos hänet näissä tilanteissa ohitetaan - jätetään kohtaamatta.
Kohtaaminen n:o 2
Rehtori ja oppilasarviointi
Helsingin Sanomat 16.1.2021 uutisoi Turun hovioikeuden tuominneen rehtorin virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rehtori oli omavaltaisesti muuttanut opettajan - vastoin tämän tahtoa - oppilaille antamia arvosanoja - arvatenkin ylöspäin. Rehtori itse myönsi, että hän oli muuttanut 16 oppilaan arvosanaa. Kyseessä lienee ollut perusopetuksen päättöarviointi, vaikka uutisessa puhutaankin päätösarvioinnista. Rehtori toimi väärin. Arviointivastuu on ao. opettajalla. Rehtori kertoi muuttaneensa oppilaiden arvosanat vastaamaan pidemmän aikavälin keskiarvoa, koska opettajan antamat arvosanat olivat poikenneet merkittävästi aiemmasta. Rehtori perusteli toimintaansa sillä, että oppilaat olisivat joutuneet epätasa-arvoiseen asemaan.
Rehtori on koulussaan oppilaiden asianajaja - pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä. Nyt ilmeisesti pää ei pysynyt kylmänä. En tiedä, kuinka paljon hän oli keskustellut arvioinnista kyseisen opettajan kanssa ja millainen keskustelukulttuuri ko. koulussa ylipäätään on.
Muistaakseni perusopetusasetuksen mukaan opinnoissa etenemistä tai vuosiluokalle jättämistä koskevan päätöksen tai päättöarvioinnin uusimista on huoltajan pyydettävä kahden kuukauden kuluessa tiedon saamisesta. Uudesta arvioinnista päättävät koulun rehtori ja oppilaan opettajat yhdessä. Tämän lain kohdan olemassaolo olisi viime kädessä pakottanut ratkaisukeskeiseen keskusteluun.
Koko uutisjutun voi lukea vaikka Rexit mentoroi -ryhmän FB-sivulta https://www.facebook.com/rexitmentoroi.
Muistan, ettei päättöarvioinnista aina oltu omassa koulussanikaan yksimielisiä joidenkin oppilaiden kohdalla - varsinkin, jos oppilaan oppimiseen ja koulunkäyntiin oli liittynyt erityisen paljon yksilöllisiä ratkaisuja, tukitoimenpiteitä ja oppilashuoltohenkilöstön aktiivista osallistumista.
Sivu 7 / 10