Mitä rehtori voi oppia ruohonleikkurilta?

Keskustelin erään varsin ison yhtenäiskoulun rehtoreiden kanssa työn kuormittavuudesta ja sen fyysisistä ja psyykkisistä vaikutuksista. Omaa kokemustani vertasin Kustavin rantaniityllä käytössäni olevaan vanhaan ruohonleikkuriin.

Kun päästän otteeni sen moottorin pysäytysvivusta, koneen tulisi sammua, mutta näin ei käykään. Vasta jonkun ajan kuluttua ruohonleikkuri hiljenee. Tunnistan itsessäni vastaavan ilmiön: illalla vuoteeseen mentyäni aika ajoin tunnen, miten vaikeaa on saada itsensä rauhoittumaan sellaiseen mielen ja kehon tilaan, mikä mahdollistaa nukahtamisen. Tämä on omiaan lisäämään stressiä, koska tunnen, miten tärkeää arjen kannalta on edes kohtuullinen yöuni.

Keskustelukumppanini innostuivat tuosta metaforasta.

Yksi heistä muistutti, miten raskasta on koko ruohonleikkuun ajan puristaa moottorin pysäytysvipua. Mitä jos sen sitoisi kiinni - vaikka narunpätkällä - kuitenkin niin, että solmut on taas avattavissa, kun työ on tehty?

Mitä ovat nämä rehtorin narunpätkät ja solmut?

Ruohonleikkuri voi myös sammua ennen kuin työ on valmis, kun bensa - jota polttomoottori käydäkseen tarvitsee - loppuu. Toki yritän pitää huolen siitä, että minulla olisi aina bensaa tankattavaksi tällaisia tilanteita varten. Ruohonleikkurillani on myös taipumus sammua, jos rannan ruoho on päässyt kasvamaan liian pitkäksi. 

Liika on liikaa.

- Jyrki Välimäki -